Pikalinkit Liity jäseneksi
3
Dec
2017
Vuoden 2017 Biletiimin kuulumisia

Vuosi biletiimissä/NESU-hallituksessa on ollut todella hauska ja antoisa! On ollut mielenkiintoista päästä mukaan niin järjestötoimintaan ylipäätään, kuin myös tehtäviin kuuluvien tapahtumien järjestämiseen. Tapahtumat ovat antaneet loistavaa kokemusta siitä, mitä opiskelijatapahtumien järjestäminen käytännössä on ja mitä kaikkea on osattava ottaa huomioon, jotta tapahtumat onnistuvat ja osallistujat ovat tyytyväisiä.

Vuosi biletiimissä lähti käyntiin ensimmäisten sitsien järjestämisellä. Kaikki oli uutta ja jännittävää, ja heti alkuvuodesta tulikin istuttua paljon yhdessä ja mietittyä sitä, mitä kaikkea täytyy muistaa. Myös Whatsapp-keskustelu kävi alusta saakka kuumana. Teemaksi valikoitui Jonnet ei muista, jotta päästiin ammentamaan lapsuudesta ja nuoruudesta ja hyödyntämään kaikkia unholaan jääneitä helmiä. Seuraavaksi piti keksiä, missä kyseiset kinkerit ylipäätään järjestettäisiin, miten paikalle saapuva sitsikansa ruokittaisiin, ketkä haluaisimme kunnianarvoisiksi toastmastereiksi luotsaamaan ensimmäistä tapahtumaamme ja kirsikkana kakun päällä se, millaisen merkin osallistujat saisivat ommella haalareihinsa muistoksi sitsaamisesta. Pelkästään näiden keksimisen lisäksi pitäisi vielä pystyä pitämään PorKyn rahakirstun päällä istuva talousvastaava tyytyväisenä.

Tapahtumapäivän lähestyessä jännitys kasvoi ainakin osalla tiimiläisistä lähes sietämättömäksi, vaikkakin järjestelyt etenivät koko ajan hyvässä aikataulussa ja asioita saatiin sovittua ja lyötyä lukkoon. Pientä lisäjännitystä maaliskuun alun tapahtumalle toi valitun sitsipaikan hieman puutteelliset lämmityslaitteistot ja ulkovessat. Luotto tapahtuman onnistumiseen ei kuitenkaan missään vaiheessa horjunut sen suuremmin. Jännitys alkoi laantua, kun päästiin tapahtumapäivään. Huomattuamme, että järjestelyt alkavat olla valmiina ja kaikki pikkuasiatkin on muistettu ottaa huomioon, tuli viimeistään olo, että tästähän tulee aivan huikea tapahtuma. Kun ihmiset tulivat paikalle ja heistä näki, kuinka he nauttivat olostaan, oli tunne aivan mahtava! Jo paikan päällä saatu palaute oli todella positiivista ja tapahtuma olikin kaikkinensa todella onnistunut. Vuosi sai kerrassaan loistavan startin.

Viikkoa ennen omia sitsejä tuli käytyä myös hoitamassa hieman edustustehtäviä NESU-sitseillä Jyväskylässä. Oli todella siistiä lähteä katsastamaan sitsimeininkiä toiseen kaupunkiin varsinkin, kun PorKystä intoutui lähtemään mukaan kolme autollista sitsaajia! Vielä, kun yhden biletiimiläisen lapsuudenkoti tarjosi loistavan paikan sitsikommuunille, oli kokemus kokonaisuudessaan mahtava!

Omien sitsien jälkeen ei ehtinyt edes pientä huonoa oloa puhaltaa pois, kun tapahtumavastaavan kutsu jo kävi sillispalaveriin. Aikaa oli tasan kuukausi, ja tekemistä sen verran, ettei ainakaan tarvitsisi itse keksiä lisää. Sillisjärjestelyihin liittyi myös ulkoista painetta, sillä jatkuvasti kuuli puhetta siitä, miten se on koko vuoden eeppisin ja siistein tapahtuma, josta puhuttaisiin aina seuraavan sillikseen saakka ja hyvän aikaa senkin jälkeen. Suurimpana kokonaisuutena silliksen järjestämiseen kuuluu ruokasponsorien hakeminen, ja tuon kuukauden aikana tulikin soiteltua kauppiaille, ravattua ravintoloissa ja kaupoissa, läheteltyä sähköposteja ja kaiken maailman kirjeitä sen toivossa, että irtoaisi edes jotain pientä tapahtumaamme tarjottavaksi. Ruokien lisäksi piti jälleen keksiä paikka (jonka kanssa olisi voinut mielenterveydellisistä syistä olla liikkeellä jo hieman aikaisemmin kuin n. 2,5 viikkoa ennen tapahtumaa), haalarimerkki, miten sauna ja paljut (!) saadaan paikan päälle ja niin edelleen. Sillikselle on tärkeää keksiä myös jokin tai jotkin aktiviteetit, joilla tapahtumalle saadaan se viimeinen silaus. Näin ollen sillisviikolla oltiinkin tien päällä peräkärryn kanssa hakemassa Tampereelta pomppulinnaa, joka parista romahduksesta huolimatta osoittautui kemujen vetonaulaksi! Edellisen vuoden lattiakatastrofista kauhutarinoita kuulleena myös sillispaikan lattia sai osakseen hämmentävänkin paljon huomiota, ja biletiimin lattianpäällystäjäosaston työnnäyte parkettilattian tuplasuojauksesta ansatsisikin paikan ihmiskunnan merkittävien saavutusten rinnalla jossain pyörän ja hehkulampun välissä.

Jos enne sitsejä ainakin osalla tiimin jäsenistä jännitys kävi lähes sietämättömäksi, oltiin silliksen kohdalla pitkällä sietämättömän puolella. Jännitystä ei yhtään helpottanut se, että edellisiltä vuosilta kuuli tarinoita, joiden mukaan mitään ei kannata hirvittävän tarkkaan suunnitella tai visioida, sillä se tulee menemää pieleen joka tapauksessa. Silliksellä kannattaa kuulemma varautua siihenkin, mihin et edes voisi ikipäivänä kuvitella joutuvasi varautumaan, sillä AIVAN mitä vaan voi tapahtua. Tapahtuma meni kuitenkin huikealla tavalla nappiin. Keli oli vuodenaikaan nähden loistava, ruokaa riitti ja jo mainittu pomppulinna sekä Bollywood-teeman kruunaavat vesipiiput olivat jättimenestys. Olkoonkin, että kohtuukäytön ylärajoilla olleen alkoholinkulutuksen seurauksena piti käydä hieman täydentämässä varastoja (227 euroa, kiitos! Otatko kuitin?) ja muovipöydät kokivat hieman kovia vesipiippujen lämpimistä osista johtuen, jäi silliksestä aivan huikea fiilis ja yhtä huikeat odotukset seuraavaan vuoteen!

Silliksen jälkeen kesätauko tapahtumajärjestelyistä oli enemmän kuin paikallaan. Loppukesään tultaessa oli odotukset aloitusviikosta nousseet jo huimiin korkeuksiin, ja oli aika siirtyä Amazing Pori Racen järjestelyihin. Pientä haastetta toi tiimin jäsenien hajaantuminen ympäri Suomea, mutta järjestelyt saatiin hyvin käyntiin Whatsappin puolella ja tiimin turkulaiset saivat pidettyä ihan livetapaamisenkin, ja mietittyä asioita eteenpäin. Amazing Racen järjestäminen oli jo kertyneen kokemuksen ja hieman pienemmän mittakaavan johdosta enemmän rentoa ja mukavaa puuhastelua, ja järjestelyt etenivätkin kivuttomasti. Taustalla oli koko ajan mieletön into päästä jo aloitusviikon rientoihin ja tutustumaan uusiin pupuihin!

Seuraavana syksyn ohjelmassa olikin toiset sitsit. Suunnittelujen aloittaminen sujui totta kai täysin eri merkeissä, kun oli jo yksi hyvä sitsikokemus takataskussa. Halusimme tietenkin nostaa tasoa viime kerrasta ja kehittää tarjontaa entisestään. Esimerkiksi tällä kertaa päätettiin jo ajoissa, että sitsipaikka olisi sisälämpötilaltaan normaali ja sieltä löytyisi useampi sisävessa. Halusimme myös saada edelliskerran juustohampurilaisen tilalle ihan kunnon lämpimän ruuan, jos mitenkään budjetin rajoissa mahdollista. Tässä kohtaa saimme loistavan yhteistyökumppanin omasta rakkaasta ravintola Sofiasta, joka tarjosi meille loistavat ruuat. Ruoka oli hyvää ja sitä oli aivan liikaa. Kun vielä saimme houkuteltua huikean kokeneet toastmasterit vetämään vielä yhdet sitsit, onnistuimme mielestämme nostamaan tapahtuman vielä uudelle levelille!

Syksyn hämärtyessä kohti marraskuuta olikin jäljellä vielä BT-vuoden grande finale, eli Porky Gaala. Se toi mukanaan jälleen hieman erilaiset vaatimukset ja tarpeet verrattuna aikaisempiin tapahtumiin. Ensimmäinen ja tärkein ero aikaisempiin oli tietenkin tapahtuman arvokkuus. Tällä kertaa ei olisi kyseessä totaalinen haalariperseily, vaan elegantti pukujuhla. Uusina haasteina oli esimerkiksi, miten tapahtumaan saataisiin luotua sen ansaitsema arvokkuus, mistä saadaan meininkiä ylläpitävät esiintyjät ja miten hoidetaan gaalaväelle hieman pikkusuolaista tarjottavaa! Tällä kertaa ei myöskään ollut niin suurta apua edellisvuoden muistoista, sillä tapahtumapaikka oli vaihtunut edesmenneestä Bar Somasta Bar Kinoon.

Hiukan puuduttavasti itseään toistaen, myös gaala meni ainakin omasta mielestämme todella hienosti. Tunnelmaa ylläpitivät PorKyn oma Viola sekä loppuillasta huikea Sax Guy, ja loistavat cocktailpalat järjestyivät kunnianarvoisan puheenjohtajamme johdolla. Erityisen hauskaksi osaksi gaalan järjestämistä osoittautui palkintojen ja kunniamainintojen keksiminen. Pääsimme valitsemaan kategoriat, joissa PorKyn jäsenet saivat äänestää keskuudestaan palkinnot ansaitsevat henkilöt, sekä antamaan itse hieman piikikkäitäkin mainintoja vuoden aikana eri tavoin ansioituneille yhdistyksemme jäsenille. Myös gaalakuvaajan työnjälki oli upeaa, ja gaalaa seuraavalla viikolla olikin mukava palata juhlatunnelmiin kuvien välityksellä.

Kuten jo mainittua, biletiimivuosi oli kaiken kaikkiaan aivan uskomaton kokemus, jota ei vaihtaisi pois mistään hinnasta. Hauskimpina osina BT-työtä nostaisimme esille teemojen ja niihin liittyvien asioiden, kuten koristelujen ja pelien, keksimisen, luonnollisesti sitsiplasujen tekemisen, tapahtumien Facebook-eventtien tekstien kirjoittamisen sekä tietysti sen fiiliksen, kun huomaa juhlijoiden nauttivan täysin rinnoin järjestämistämme tapahtumista. Ainakin yhtenä kehityskohteena mainittakoon se, mitä ei tuntunut vuoden aikana oppivan millään, että valmistelut kannattaa aloittaa ajoissa! Allekirjoittaneilla tuli melkeinpä jokaisen tapahtuman kohdalla enemmän tai vähemmän kiire, ja vaikkakin kiire ja paniikki ovat ehkä niitä parhaita motivaattoreita, on rauhassa tekeminen kuitenkin pidemmän päälle mukavampaa. Ehdottomasti huikein osa vuotta oli kuitenkin ne lukuisat BT-miitit, joiden aikana tuli ala-arvoisen läpänheiton ja muun yleisen typeryyden lomassa välillä tehtyä töitäkin. Huikeassa porukassa toimiminen ei tunnu missään vaiheessa työltä, ja vaikka välillä oksaa taivutettiin kovastikin, ei se missään vaiheessa käynyt lähelläkään katkeamista. Emme voi muuta, kuin lämpimästi ja vilpittömästi suositella vuotta biletiimissä tai nyt omaksi kokonaisuudekseen irtaantuvassa NESU-hallituksessa! Kokemus oli aivan upea, eikä kulunutta vuotta varmasti unohda koskaan.

Best wishes one last time,
BT17

  • Viimeisimmät artikkelit

  • Kategoriat

  • Arkistot