Pikalinkit Liity jäseneksi
4
Apr
2018
Millainen oli Intian talvikoulu 2018?

Kun eräänä joulukuisena iltana sähköpostitse kysyttiin, kuka olisi kiinnostunut lähtemään Intiaan opiskelemaan vastuullista liiketoimintaa, ei asiaa tarvinnut kauaa miettiä. Ja hyvä niin, sillä paikat tälle ainutlaatuiselle matkalle täyttyivät saman tien. Viisumisäätöjen päätteeksi tälle kymmenen päivää kestävälle talvikoululle meitä lähti yliopistoltamme 11 opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Lisäksi matkalle lähti mukaan Turun ammattikorkeakoulusta kaksi opiskelijaa ja kolme opettajaa, unohtamatta yhtä opettajaa myös XAMK:ista.

Moninaisten vaiheiden jälkeen lähdimme kohti Intiaa jännittynein ja odottavin fiiliksin. Perillä Delhissä olimme puolilta öin ja siinä vaiheessa ei muuta kuin matkalaukut jouhevasti auton katolle paikalliseen tyyliin ja kohti hotellia. Hotelli yllätti positiivisesti, sillä se oli varusteltu kunnon suihkulla, ilmastoinnilla ja wc:llä, sen sijaan, että vastassa olisi ollut pelkkä reikä lattiassa. Ryhmämajoittumisen hyviä puolia oli muun muassa se, että kun joidenkin huoneessa ei suihku pelittänyt, saattoi sujuvasti hilpaista käytävän poikki kavereiden kylppäriin pesulle.

Jo heti seuraavana aamuna menimme yliopistolle, jossa meitä oli vastassa joukko iloisia oppilaita ja opettajia. Kun otsiamme koristi asiaan kuuluvat tilaka-merkit, kävelimme kukkien ympäröimää punaista mattoa pitkin konferenssisaliin raikuvien aplodien saattelemana. Jo siinä vaiheessa olo oli kuin kuninkaallisilla. Mahtipontinen seremoniallisuus jokaisen konferenssin alussa tuntui meistä suomalaisista jopa hieman huvittavalta. Koko matkan ajan intialaisten vieraanvaraisuus oli jotain uskomatonta. Meille tarjoiltiin jatkuvasti vettä ja mihinkään ei päässyt livahtamaan, etteikö joku olisi tullut kysymään, miten voi auttaa tai mihin sitä ollaan menossa.

Talvikoulun aiheena oli ”Fostering Collaborative Innovations and Solutions For Sustainable Development”. Pääasiassa kuuntelimme professorien luentoja, mutta pääsimme myös tekemään ryhmätyön paikallisten opiskelijoiden kanssa. Se oli erityisen mielenkiintoista, sillä pääsimme tällöin paremmin tutustumaan opiskelijoihin, kuulemaan heidän mielipiteitään ja oppimaan heidän kulttuuristaan ja tavastaan työskennellä. Intialaiset ovat todella ahkeria tekemään töitä ja ovat lähestymistavaltaan äärimmäisen teoreettisia. Kaikki käsitteet tulee lyhyissäkin esitelmissä määritellä sanatarkkaan ja heidän oppimistyylistään saattoi nähdä puuttuvan tietynlaista soveltavuutta ja ratkaisukeskeisyyttä, jota me suomalaiset pyrimme ryhmätyöskentelyn lomassa viestimään. Lopputuloksena jokainen ryhmä sai esityksensä pidettyä kunnialla ja ehkä opimme toinen toisiltamme jotain.

Sunnuntai oli ainut vapaapäivämme koko matkalla, mutta silloinkin paikalliset olivat järjestäneet meille ohjelmaa, mistä olimme otettuja. Lähdimme varhain aamulla tyypillisen intialaisittain tunnin sovittua aikaa myöhemmin kohti Taj Mahalia. Ajomatkaa määränpäähän oli Delhistä noin kolme tuntia, mutta miltei turhauttavan monien pysähdysten kanssa matkaan meni noin viisi tuntia per suunta. Taj Mahal, joka on yksi maailman ihmeistä, oli upea ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Delhissä meille näytettiin myös muita suurimpia nähtävyyksiä, muun muassa Indian Gate ja presidentin linna. Yhtenä iltana pääsimme Intian Suomen suurlähettilään residenssille viettämään iltaa. Oli erityisen mielenkiintoista kuulla, miten Suurlähettiläs itse kokee Intian ja sen tulevaisuuden, sekä siellä työskentelyn.

Delhissä vietimme kaiken kaikkiaan viisi päivää, jonka jälkeen lensimme Koillis-Intiaan Bhubaneswar nimiseen kaupunkiin. Siellä vierailimme kahdessa eri koulussa järjestetyissä konferensseissa ja pääsimme myös kiertelemään kaupunkia ja sen ympäristöä Bollywood bussilla, jossa oli istumapaikkojen lisäksi myös makuupaikat. Oli hienoa päästä Intian valtameren rannalle, joskin matkaviivästysten vuoksi pilkkopimeän aikaan, sekä katsomaan parin tunnin matkan päässä olevaa aurinkotemppeliä. Voi sitä selfieitten ja yhteiskuvien määrää, joissa matkamme aikana sulostutimme treenatuilla hymyillämme eri kouluissa ja nähtävyyksillä. Taj Mahalilla oppaamme pysyi kiireellisenä hätyytellessään pois innokkaimpia selfien ottajia, koska security risk.

Kaiken kaikkiaan reissu oli silmiä avartava ja ikimuistoinen kokemus huippujengillä ja hyvällä yhteishengellä. Ruoka oli hyvää ja ainakin osalle paikoitellen _hieman_ tulista, mutta viikon jälkeen itse kukin alkoi kaipaamaan jo suomalaista lähes mautonta kotiruokaa. Asiaan kuuluvalta delly bellyltä ei myöskään päästy välttymään. Aamun ensimmäiset puheenaiheet vaihtuivat hyvin nopeasti vatsan päivittäisiin toimintoihin ja seuraavan imodium-annoksen metsästykseen. Onneksi suurin osa selvisi reissusta ilman sen suurempia tauteja.

Intialla on vielä paljon petrattavaa kestävän kehityksen saralla, mutta suunta tuntuu olevan parempaan päin. Tässä varmasti auttaa jatkuvasti syventyvä yhteistyö esimerkiksi meidän suomalaisten kanssa, ja mikä rikastutti ainakin meistä matkalle lähteneistä jokaisen maailmankuvaa.

#eimittärotiipelkkäänaanii

-Team India

  • Viimeisimmät artikkelit

  • Kategoriat

  • Arkistot